Finlandia-uistin Oy:n juhlavuosi
Historia on täynnä onnekkaita sattumia, mutta mitä yhteistä on kahdella suomalaisella uistintehtaalla ja Marilyn Monroella?
Suomalaiset vaaput valloittavat Atlantin takana
Historia on täynnä onnekkaita sattumia, mutta mitä yhteistä on kahdella suomalaisella uistintehtaalla ja Marilyn Monroella?
Rapalan vaappujen nousu maailmanmaineeseen alkoi vuonna 1962, kun niitä ylistävä artikkeli julkaistiin Time-lehdessä, joka sattumalta oli myös Marilyn Monroen muistojulkaisu ja yksi kaikkien aikojen myydyimpiä numeroita Time-lehden historiassa. Artikkeli johti Rapalan vaappujen räjähdysmäiseen kysyntään ja pian Rapalan kotiseudulle Asikkalan Kalkkisiin alkoikin saapua tiedusteluita, olisiko seudulla muitakin uistinvalmistajia. Seudulla oli tuolloin toiminnassa monta pientä uistinpajaa, mutta siellä vaikuttivat myös kaksi veljestä, jotka olivat keränneet kaarnaa ja sahanneet niistä runkoaihioita paikallisille tekijöille.
Kyseiset veljekset olivat Hannu ja Kalevi Kangas.
Veljeksistä vanhempi eli 22-vuotias Hannu vuoli pientä muikkua muistuttavan Finlandia-vaapun ensimmäiset mallikappaleet kotitilalla kasvavan männyn kaarnasta ja ne lähetettiin helmikuussa 1963 Yhdysvaltoihin. Kesäkuussa saapui New Yorkista A.J. Lehmann yhtiöltä ensimmäinen tilaus, jonka veljekset hyväksyivät ja vasta myöhemmin ymmärsivät tilauksen 15 000 kappaleen erän tarkoittavan kuukausittaisia valmistuseriä, eikä vuosittaista määrää. Amerikkalainen maahantuoja oli olettanut veljesten uistintehtaan olevan jo valmis ja täydessä toiminnassa.
Tehdas perustettiin muutamassa päivässä kotitilan navettaan, joka tyhjennettiin lehmistä ja muista eläimistä, ja veljesten serkku Martti Kangas suunnitteli tuotantoon sopivan sorvin, jolla vaappuja alettiin valmistaa balsasta. Yrityksen nimeksi annettiin vaapun tavaramerkin mukaan Finlandia-uistin ja yhtiösopimus allekirjoitettiin 5. heinäkuuta 1963.
Rapalan Original -vaapun kaltainen, paperoitu balsapuinen Finlandia -vaappu vastasi Yhdysvaltojen markkinoiden kysyntään, joka oli poikinut suoranaisen kopioiden vyöryn useammalta valmistajalta, ja paikallisten lehtien testeissä Finlandia rankattiin Rapalan kanssa samaan eli korkeimpaan laatuluokkaan. Kysyntä kuitenkin hiipui parissa vuodessa, kun Rapala sai tehostettua omaa tuotantoaan, ja jo vuonna 1964 veljekset alkoivat hahmotella omaa uistinmallistoaan.
Nils Master – suomalainen uutuus!
Vuonna 1966 uusi Nils Master -mallisto oli valmis esiteltäväksi Yhdysvaltojen markkinoille. Edellisenä vuonna oli jo luotu mallistolle oma tavaramerkki ja logo amerikkalais-ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä. Inspiraatio tuli viikingeistä ja Skandinaviasta, jonka nimistön ja kuvaston ajateltiin olevan kyllin tuttuja amerikkalaisille kuluttajille. Mallisto koostui yhteensä seitsemästä erilaisesta vaapusta: Warrior, Spearhead, Destroyer, Invincible, Predator, Conqueror ja Stalwart, joista jokaisesta oli saatavilla kuusi erilaista värivaihtoehtoa.
Heittokalastukseen suunniteltu uusi mallisto oli muodoiltaan ja väreiltään ennennäkemätön ja aiheuttikin hämmennystä. Moni oli tottunut paperoituihin ja mahdollisimman paljon pikkukalaa imitoiviin vaappuihin ja nyt niiden rinnalle tulivatkin maalatut pinnat ja kirkas keltainen, räikeä punainen, hiirtä jäljittelevä pintavaappu Warrior ja sivutissinen Spearhead.
Uudet Nils Master vaaput saivatkin toisinaan pilkkaa osakseen ja messuesittelyissä ihmiset kyselivät, saako moisilla joulukoristeilla ja papukaijaväreillä muka kalaa. Veljesten värisuunnittelu oli kuitenkin kohdillaan ja moni vuonna 1966 esitellyistä väreistä on yhä tuotannossa kuten 051, 052, 053, 057 ja 062. Etenkin papukaijaksi ristitty väri 052 on pysynyt kalastajien kestosuosikkina vuodesta toiseen.
Nils Master -vaaput pysyivät kuitenkin vielä melko tuntemattomina suomalaisille kalastajille, sillä kaikki tuotanto vietiin Yhdysvaltoihin. Vuonna 1967 Metsästys ja Kalastus -lehden päätoimittaja Puttonen kuitenkin nosti esiin punaisen Invincible 8 cm vaapun omana suosikkinaan ja mallisto alkoi herättää kiinnostusta myös kotimaassaan. Ensimmäisestä Nils Master -valikoimasta etenkin Invincible alkoi kehittyä omaksi sarjakseen ja tuotantoon tuli uusia kokoja: 5 cm, 12 cm ja 15 cm sekä Invincible -tasapainopilkki eli Nils Master Jigger.
Vuonna 1972 Nils Masterit lanseerattiin myös Australiassa ja muodostuivat siellä nopeasti ilmiöksi etenkin barramundin kalastuksessa.
Bete siirtyy Suomeen
1970-luvulla uistintehtaan tuotanto mullistui paitsi tuotantotilojen laajentuessa Riihilahden entiseen kansakouluun kuin myös Beten uistinten tullessa mukaan kuvioon. 1940-luvulla Ruotsissa Tysklindin veljesten perustama Bete myytiin vuonna 1978 Suomeen, joka oli ollut sen suurinta markkina-aluetta, ja vaikka tuotemerkki siirtyikin silloin tukkuliike Schröder Oy:n omistukseen, annettiin uistinten tuotanto alkuperäisiä laitteita myöten Finlandia-uistimelle.
Työkalujen mukana saapui myös prototyyppi lippauistimesta, jonka nykyisin tunnemme Bete Lottona. Kankaan veljekset jatkoivat Loton yksityiskohtien ja ominaisuuksien hiomista ja vuonna 1979 Suomessa myyntiin tullut Bete Lotto lanseerattiin suuremman yleisön tietoisuuteen Birminghamin EFFTEX-messuilla vuonna 1982.
Lotto-nimen vieheelle keksi urheiluvälineiden myyntiedustaja Timo Niemelä, joka sai ideansa jo olemassa olevasta Beten Bingo-lipasta. Täysin Finlandia-uistin Oy:n hallintaan ja omistukseen Beten tuotemerkki siirtyi vuonna 1995.
Finlandia-uistin Oy tänä päivänä
Kuluneiden kuuden vuosikymmenen aikana Finlandia-uistin Oy:n uistinvalikoima on kasvanut yhdestä Finlandia-vaapusta käsittämään yli kolmekymmentä erilaista tuotetta ja lukuisia eri värivaihtoehtoja, jotka ovat saaneet osakseen myös jäljittelijöitä. Tuotanto on pysynyt juurillaan Asikkalassa ja uistinvalmistus Kankaan suvun perheyrityksenä, jossa seuraava sukupolvi on ottanut ohjat käsiinsä.
Tänäkin päivänä pysymme uskollisina Hannun ja Kalevin alkuperäiselle visiolle käsityönä valmistetuista puuvaapuista, joilla on oma omintakeinen värimaailmansa ja jäljittelemätön uintinsa, sekä luotamme laadukkaiden valmistusmateriaalien lisäksi kalastavuutensa kerta toisensa jälkeen todistaneisiin vieheisiin, jotka koukuttavat sukupolvesta toiseen.